Salibandyseura Kanuuna on lumijokinen, salibandyyn erikoistunut urheiluseura. Seuran ovat perustaneet keväällä 2010 Koistila Tapio, Keinänen Ville ja Keinänen Ville-Petteri. Seuran ainoa miesten joukkue perustettiin Kaverisähly -nimisen höntsäporukan pohjilta, jonka lauantaisella vuorolla pelasi muutamia entisen LuLu SBT:n mies- ja naispelaajia, sekä kylän nuoria kolleja. Seura käsittää nykyään kaksi miesten kilpajoukkuetta (Edari ja Kakosjengi), neljä junioriryhmää sekä epäsäännöllisesti pelaavan höntsäporukan Kaverisähly. Jäsenmäärä on vakiintunut reiluun 100 jäseneen.
Seuran historia
Seuran nimen päättäminen oli alussa hallituksen vaikein tehtävä. Eri nimivaihtoehtoja käytiin läpi arviolta noin 75-100 kpl. VP:n ehdottamat nimet vaihtelivat oudoista mukahienoihin (mm. SS Jamaika), hallituksen muiden jäsenten ehdotusten ollessa pääsääntöisesti vähemmän vakavasti otettavia (mm. Adonis). Ajatustyön valuessa epätoivon puolelle, hallitusneuvottelupöydän ulkopuolelta hyvää hyvyyttään tarjottiin lumiaiheisia vaihtoehtoja (mm. Lumihiutale, Lumipallo), mutta hallitus naulasi ykskantaan ettei lumiaiheista nimeä valita. Nimen valintaa vaikeutti se, että muut hallituksesta olisivat mielellään valinneet humoristisemman nimen, kun taas VP halusi ajatella mahdollisia sponsorituloja. VP:n viimeisimmässä 20 nimen listassa viimeisenä komeili nimi ”Kanuuna”, jonka esitteli hallitukselle muiden nimien joukossa. Tapio tarttui viimeisenä esitettyyn nimeen: ”Kanuuna. Tuo ei kuulostaisi pahalta.” Ylipään Keinänen nyökkäili: ”Tuohan ois ihan hyvä.” Asiaa päätettiin kysyä pelaajilta. Yksikään pelaajista ei kommentoinut nimeä mitenkään, eli ensimmäistä kertaa löytyi nimi mitä kukaan ei vastustanut. Oleellisinta tässä vaiheessa ei enää ollut löytää nimi, joka saisi mahdollisimman paljon kannatusta, vaan mahdollisimman vähän vastustusta. VP halusi nimeen vielä etuliitteen ”SS”, lyhennyksestä ”Salibandyseura”, taannoin fanittamansa Salibandyseura Viikinkien (SSV) vuoksi. Etuliitettä noteerattiin ääneen vielä vähemmän kenenkään toimesta mitä varsinaista nimeä, joten se oli helppo jyrätä lopulliseen nimeen. Ja näin saatiin nimet paperiin, seura virallisesti perustettua, eikä mitään hajuakaan miten salibandyä oikeasti edes pelataan, saatikka esimerkiksi mistä pelipaitoja voisi hankkia.
Hallituksen mentorina yhdistysasioissa toimi VP:n isä Pasi Keinänen, joka oli erittäin kokenut yhdistysasioissa. Lajin puolella mentorina toimi Sami ”Kose” Koistila, jolla oli jo siihen mennessä takana pitkä alasarjaura. Seuran hallitukseen kuului alunperin myös Tommi Skarp, mutta siirtyi äkkipikaisesti samana vuonna perustettuun Tyrnävän Palloseuran riveihin, muun hallitusväen tupeksiessa vielä seuran perustamisen kanssa.
Seuran ensimmäinen kausi meni oppirahoja maksellessa. Ja myös surullisen kuuluisia vessapaperirahoja maksaessa… Seuran talouden ”vauhdittamiseksi” heti alkuun parilla tonnilla hankitut varainhankitapaperit tuottivat täysin epätoivottuja asioita ja varainhankinnan varsinainen realisoituminen vei pitkälti toista vuotta. Keinäsen perheessä viimeinen, kaiken lisäksi surkealaatuinen, Serlan wc-paperirulla tavattiin kolmannen kauden keväällä. VP:n lukuisissa muuttokuormissa wc-paperisäkit olivat epätoivoisen tuttu näky vuosittain.
Mustien pelipaitojen saapuminen kesti pitkälle syyskautta. Siihen asti joukkue kärvisteli musta t-paita + oranssi numeroliivi -yhdistelmällä. Seuran toinen pääväri (oranssi) juontaa juurensa kyseisistä nroliiveistä.
Joukkueen kilpailullinen puoli oli ihan yhtä vähän menestyksekästä, kuin mikään muukaan toiminta seurassa. Suurin osa peleistä meni 7-9 pelaajalla selviytymiseen. Maalisuhde kauden lopussa oli 40 tehtyä ja 128 päästettyä. Laihaa lohtua kauteen toi kaksi voittoa liminkalaisista. Tai no… Nehän oli molemmille elämän ja kuoleman pelejä.
Edustusjoukkueen miehistö muuttui kovasti kaikkina seuraavina kausina. Alkukausina kaudesta toiseen ringissä pyöri mukana ydinryhmä ”Saukkosten veljeskunta.” Kausi 12/13 oli historian kannalta vedenjakaja. Joukkueen kokoonpano paisui yli 20-henkiseksi, kun joukkuetta vahvistettiin lähes pakottamalla oululaisilla pelaajilla. Oululainen Jarmo Klasila on jatkohistorian kannalta merkittävin henkilö, sikäli että hänen kauttaan joukkueeseen alkoi virrata todella kaivattuja vahvistuksia. Tämän kauden jälkeen alkuperäinen ydinryhmä lopetti toistaiseksi pelaamisen ja tilalle kasvoi ns. Koskeloiden ydinryhmä. Seuraavalle kaudelle (13/14) joukkue muuttui radikaalisti. Joukkue koostui vain 11 vakiokenttäpelaajasta + varamiehistä. Hyökkäys oli erittäin nimekäs. Tästä kaudesta alkaen Kanuuna kuului 5.div parhaimmistoon ja oli vain ajan kysymys milloin nousu 4. divariin toteutuu. VP:n vuonna 2010 piirtämä naiivi ajatus ”Joka kausi pari sijoitusta ylemmäksi ja nousu 4.divariin viidessä vuodessa.” olikin yhtäkkiä realismia ja nousu toteutui viidennen kauden päätteeksi. Joukkue kehittyi kausi kaudelta nopeasti. Joka kausi tuli aina vain parempia pelaajia. Nousukaudella 13/14 tapahtui myös pelillinen murros, kun videoita alettiin hyödyntämään kunnolla. Kokenut urheilija, Juho Parviainen, toimi videovalmentaja ja loi joukkueelle puolustusstragedian. VP Keinänen toimi joukkueen valmentajana, lähdettyään ”opintoretkelle” yhdeksi kaudeksi 3.divariin alasarjojen legandaariseen seuraan SC Muden Pallon riveihin. Tästä kaudesta lähtien joukkueen uudet toimintatavat vakiintuivat. Junioritoiminta oli vakiintunut ja jatkoi kasvua joka kausi. Nousujuhlien huumassa päätettiin perustaa toinenkin miesten joukkue liiton sarjoihin, harrastejoukkueen ja entisten edarin pelaajien pohjalta.
”Jälkikäteen ajateltuna, oli aivan älytön idea semmoisina aikoina, jolloin internet oli vasta saapumassa Salibandyliiton tietotekniikkaan ja sosiaalisesta mediasta ymmärsivät Lumijoella vain harvat, lähtä perustamaan omaa urheiluseuraa nollatason kokemuksella. Ja nollatason kyvyillä pelata edes koko lajia. Ensimmäisellä kaudella erittäin moni päätös oli aivan liian hätäinen ja katastrofaalinen. Kun taas niiden pelipaitojen hankkimisessa tuntui kestävän ikuisuuden. Siinä ehti muutama pelimies sillä aikaa tulla ja mennä.”
”Jos pääsisin aikakoneella ajassa vuoteen 2010, niin en tiedä jättäisinkö perustamatta koko seuran. Jos tietäisin vain mitä pari seuraavaa vuotta tuleman pitää, niin jättäisin ehdottomasti perustamatta. Nyt on tietysti helppo sanoa, että onneksi olin perustamassa Kanuunaa. Hauskinta tässä on vielä se, että kieroilin muiden hallituksen jäsenten selän takana omissa ajatuksissani miettien, että jahka seura on saatu perustettua ja saadaan pelit pyörimään, niin minä irtisanoudun kokonaan SS Kanuunan hallituksesta ja jatkan rivipelaajana. Kammoksuin ajatusta, että olisin minkäänlaisessa vastuussa edes yhden joukkueen kokoisesta urheiluseurasta. Epäonnistuin erittäin huolella…”
– Yksi perustajista, nykyinen PJ ja manageri VP Keinänen
(Historiaosio täydentyy joskus vielä, tarinoiden parantuessa.)